Monelle Urjala on aivan vieras paikka. Toinen vaihtoehto on: "Ai onks siellä se Makeistukku?", mutta täällä Väinö Linnan synnyinpitäjässä on kuulkaas vaikka mitä! Nyt viikonloppuna päästiin nauttimaan musiikista ja hyvästä ruoasta.
Usein kun mennään ulos syömään hienoon ravintolaan, nähdään vain ne taiteelliset annokset. Kastikkeet ovat kuin siveltimellä maalattuja ja annos muistuttaa enemmän taulua kuin ruokaa. Olikin siistiä päästä näkemään ja kokemaan tämän kaiken toinen puoli. Oltiin nimittäin äidin kanssa valmistelemassa näitä Markus Aremon valmistamia ruokia Urjala Soikoon! -tapahtumaan. Markus Aremon ravintolat George ja Carma on palkittu Michelin tähdillä, joten ihan kenen tahansa harrastelijakokin seurassa ei oltu.
Eihän se mitään taikuutta ollut. Ihan ruoanlaittoa vain. Mutta en kyllä ikinä ole leikannut kurkkuja niin pieniksi lohkoiksi kuin nyt. Päivän sanana toimi ehdottomasti tarkkuus. Ei siinä, itse kokki oli kyllä varsin letkeä ja rauhallinen. Opin myös, että ruohosipulia leikatessa ei saa painaa liian kovaa, tai muuten se alkaa haista vanhalta puliukolta.
Valmistelujen jälkeen vaihdettiin essut siistimpiin vaatteisiin ja siirryttiin nauttimaan musiikista ja herkullisesta ruoasta. Muusikot osasivat hommansa ja Säätiötalo raikui milloin viulun, millon flygelin voimasta. Seurakin oli mitä mahtavin, sillä sain olla suvun naisten ympäröimänä.
Päivän menu: Sointujen suolainen maku kielellä
Alkuruoka:
Kurpitsakeittoa ja chorizoa
Pääruoka:
Ankankoipi confit ja muhennettua hapankaalia
Jälkiruoka:
Suklaa-pot de creme ja cassissorbettia
Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut lounaskonsertti. Tällaista ehdottomasti lisää!
- Karoliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti