Neljän opiskelijan illallinen, osa 2

Kiireen keskellä ehdin käydä taas illastamassa. On se aika luksusta istua katettuun pöytään. Tällä kertaa vuorossa oli Sohvin illallinen. 

Haluaisin tehdä enemmän kasvisruokia kotona, mutta valitettavasti niiden valmistus on jäänyt vähemmälle. Päästiinkin Sohvilla maistamaan munakoisolasagnea, joka osoittautui oikein herkulliseksi! Kasvisruoissa on sekin hyvä puoli, että niistä ei tule samanlaista ähkyä, kuin vaikkapa jostain jättiläispihvistä.

Sohvin illallisella oli ohjelmanumerona ikisuosikkini Alias! Kilpailuviettini nousee aina aivan uudelle tasolle tämän fantastisen pelin lomassa. Tästä voitte päätellä, että vähän harmittaa, kun hävittiin kisa Sohvin kanssa.

Neljän opiskelijan illallisen toisen osan pääsette tsekkaamaan taas täältä Minean videoblogista.

Sohvin illallisen menu:     Alkuruoka: 
Kasvissosekeitto

Pääruoka: 
 Munakoisolasagne

 

Jälkiruoka: 

Puolukkapiirakkaa kinuskikastikkeella

Oikein maukasta viikkoa kaikille!

– Karoliina

Kun lumi peittää maan

Voi kuinka ihanaa olikaan herätä aamulla siihen totuuteen, että maa on valkea. Heti oli miljoonasti energisempi olo. Tämän kuvan nappasin koulumatkalla, kun henkeni meinasi salpautua tuosta ihanasta valoilmiöstä.

Muistan yläasteelta sen, että jotkut oikeasti vihasi lunta. Kerran yksi tällainen vihaaja sanoi meinanneensa pyörtyä, kun avasi verhot ja huomasi ensilumen sataneen. Voi kyllä, voisin pyörtyä siitä autuudesta, että enää ei tarvitse kärvistellä pimeydessä. Miten jotain niin kaunista, herkkää ja haurasta voi vihata? Ymmärrän, että loska ja räntä ei oo kovin kivoja veden elementtejä. Mutta lumi. Auringonsäteet saavat sen kimaltamaan kuin maa olisi täynnä timantteja. Voisin melkein itkeä siitä liikutuksesta, kun se vaan on niin sanoinkuvaamattoman kaunista.

Tänään pääsin jo kahdelta kotiin koulusta. Siis kahdelta päivällä. Tuntui että oli ihan koko elämä edessä. Viimeinen kuukausi on mennyt kaikenmaailman koulujutuissa ja kokouksissa aina vähintään sinne asti, että synkkä marraskuinen pimeys on jo ehtinyt laskeutua Turun päälle. Tänään kuitenkin aurinko paistoi ja näin päivänvalossa kerrostalomme ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen.

Edelleen on päällä älytön kiire ja vapaa-aika on kortilla. Saatoin kuitenkin naputella koneella kouluhommia ja samalla kuunnella joululauluja villasukat jalassa. Alan siis pian sisäistää media-alan tulevaisuuden termin, multitaskingin.

Pysykää ystävät vahvoina, kohta se joululoma jo saapuu! 

Ei muuta kun glögit tulille ja kynttilät palamaan. 

– Karoliina

Neljän opiskelijan illallinen

Jes, vihdoin eka jakso ulkona! Nimittäin Neljän opiskelijan illallinen. 

Ollaan suunniteltu tyttöjen kanssa Neljän tähden illallinen -konseptiin löyhästi pohjautuvaa illallista jo pitkään. Minean ideasta kaikki lähti ja voitte nyt katsoa koko videon ihanan Minean videoblogista. Päästiin muun muassa laulamaan SingStaria, viimeisimmästä kerrasta olikin jo ehtinyt vierähtää muutama vuosi.

Tällaiset jutut on just niitä, jotka piristää keskellä harmaata marraskuuta. Näiden voimalla jaksaa painaa, vaikka vähän sataiskin vettä ja päivät pimenis pimenemistään. Mulla on kyllä ihania ystäviä.

Minean illallisen menu: Alkuruoka: 

Bruschetta

Pääruoka: 

Lohta ja uunijuureksia

Jälkiruoka: 

Mansikka-marianne -suklaakakku

 

Kippis! Aivan mahtava aloitus Neljän opiskelijan illalliselle, en malta odottaa jatkoa! 

 – Karoliina

Always be kind

Olen lähiaikoina pohtinut paljon tätä. Sitä, että kuinka moneksi meitä oikein onkaan. Ja kuinka vähän loppujen lopuksi tiedämme toisistamme.

Kaikilla meillä on eri lähtökohdat katsoa maailmaa. Tulemme eri taustoista ja olemme kokeneet eri asioita. Toinen on joutunut kantamaan käsittämätöntä taakkaa nuoresta iästä huolimattaan, kun taas toinen voi selvitä puolella siitä ja vielä elää vanhaksi asti.

Aina ei ole helppoa olla ystävällinen sellaisille, jotka ovat kohdelleet meitä ikävästi. Uskon kuitenkin, että vihainen sana on harvoin tarkoitettu sen kuulijalle.

Se myöhästelevä tyyppi joutuu ehkä hoitamaan sairasta äitiään ja huolehtimaan samalla nuoremmista sisaruksistaan. Kiukuttelevalla ja pahoja sanoja suustaan suoltavalla on ehkä paha olla kotona. Naapurin valittava ja joka asiasta huomautteleva mummo on ehkä menettänyt puolisonsa monta vuotta sitten ja on hyvin yksinäinen.

Olen myös miettinyt paljon tunteita. Sitä, miten ne vaikuttavat tekemisiimme ja jopa olemukseemme. Teenkin tällä hetkellä dokumenttia tunteista, sillä meillä on menossa koulussa videoreportaasikurssi. Linkkaan videon tännekin, sitten kun se valmistuu.

Olen vuosien saatossa yrittänyt tietoisesti parantaa asennettani positiivisemmaksi. Ja onnistunutkin siinä. Kuitenkin joskus tulee niitä hetkiä, kun masentaa. Silloin haluan saada käsitellä itse negatiiviset tunteeni. Tällä tarkoitan sitä, että jos on huono päivä, niin on huono päivä. Vain itse pystyy muuttamaan ajatuksensa positiivisemmaksi. Tämä ihmisen sisäinen taistelu ei näy aina ulospäin. Silloin ei auta, vaikka joku kehottaisi nostamaan pään ylös ja hymyilemään. Joskus ystävällisyyttä on myös se, että antaa ihmisen vain olla.

– Karoliina

Lokakuun instagramhetket

Sinne meni lokakuu ja tältä se näytti instagramin puolella:

1. Viimeisiä hetkiä, kun parvekkeella sai juoda aamukahvin vilttiin kääriytyneenä.
2. Ilmakuivattu kinkku ja päärynä ne yhteen sopii!
3. Nopea visiitti Tukholmassa.
4. Kiireetön sunnuntai ja paistettuun kananmunaan ilmestynyt sydän.
5. Vaikka etäviikko meni enemmän ja vähemmän koulutöiden parissa, teki samoilu metsässä hyvää. Aurinkoisen syyspäivän kruunas kuksasta juotu kahvi laavulla.
6. Meistä ei kerta kaikkiaan saa normaaleja kuvia, tässä paras vähään aikaan! (Oikeesti ollaan ihan kivoja ja vähemmän vakavia)

Osallistuin facebookissa Spontaani marraskuu -haasteeseen. 

Heittäydyinkin heti oikein villiksi ja vuodenaikaa uhmaten vedin jalkaani revityt farkut. 

Rikkokaa tekin rutiineja, se tekee hyvää. Eikä tuu välttämättä edes kylmä!

– Karoliina