Malja uudelle vuodelle

Uudenvuodenlupauksia miettiessäni törmäsin monimutkaisiin ajatuksiini.
Halusin vaikka mitä.
Taas pitäisi aloittaa terveellisempi elämä,
stressata samalla vähemmän,
lukea enemmän,
kehittyä ihmisenä.

Mutta mitäpä jos ensi vuonna yrittäisinkin olla yrittämättä liikaa. Suosittelen tätä lämpimästi myös muille. Elämä on tässä ja nyt, ei käytetä sitä turhaan väkisin yrittämiseen.

Kohottakaamme malja vuodelle 2016!

– Karoliina

No siitä joulusta

Valitsin juuri nämä kuvat ensimmäiseksi niiden värimaailman vuoksi. Kuvat on siis otettu 24.12.2015. Jouluaattona. Hauskaa, että kyse voisi ihan hyvin olla juhannuksestakin. Mutta mitä moisesta. Joulu on joulu, oli lunta tai ei.

Joulunalusaika oli kiireinen niin kuin aina. Taisi olla vähän stressiäkin ja kiirettä. Vaadittiin yksi kaatunut kuusi ja pari korotettua sanaa. Mutta viimeistään aatoksi kaikki rauhoittui ja oli aika istua isolla porukalla hyvän ruoan ja juoman ääreen.

Perinteisellä kuusenhakureissulla toimin vastuullisessa tehtävässä: dokumentoin koko tapahtuman. Näin vältyin näppärästi myös saamasta pihkaa sormiini.

Alkupalapöytä on aina se paras, siitä ei pääse mihinkään. Mäti on niin taivaallista herkkua, että voisin tyystin korvata kinkun sillä samantein. Kinkkujuttu onkin sellainen fazerin sinisen kaltainen arka puheenaihe. Sanonkin nyt varovaisesti perinteitä rakastavana ihmisenä, että kinkun voisi puolestani tiputtaa koko joulupöydästä vähin äänin.

On se joulu ihanaa aikaa. Mutta on ollut ihanaa myös olla kotona yksin välipäivät.
Ladata akkuja tulevaa jännittävää vuotta varten.
Huomenna raketit jo räiskyy ja saa viettää aikaa ihanien ystävien seurassa.

– Karoliina

Vastaisku suklaaherkuille: glögijuustokakku

Täällä vanhempien luona ei ainakaan sään puolesta ole kovin jouluinen tunnelma. Olen herännyt nyt kolmena peräkkäisenä yönä veden rummuttaessa ikkunaan. Mutta onpahan voinut keskittyä lautapeleihin, kirjoihin ja ennen kaikkea syömiseen. Tapaninpäivänä alkaakin usein jo suklaat ja laatikot tuntua mahassa. Jos herkkuhammasta vielä kolottaa, mutta tekee mieli jotain raikkaampaa herkkua, on tämä kahvipöydän kaunistus oivallinen vaihtoehto. Ja mikä estää nauttimasta tätä myös vaikkapa uutena vuotena.

Glögijuustokakku 

pohja: 
200 g piparkakkuja
75 g voita

täyte: 
4 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
2 tl piparkakkumaustetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2 sitruunan mehu
2 rkl vettä

kiille: 
2 dl glögitiivistettä
1 dl kylmää vettä
3 liivatelehteä

Murskaa piparkakut hienoksi ja sulata voi. Yhdistä ne ja painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24 cm).

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan noin 5 minuutiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon piparkakkumauste. Sekoita tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunan mehu keskenään.

Kuumenna 2 ruokalusikallista vettä kuumaksi kattilassa. Purista liivatteista vesi pois ja sulata ne kuumaan veteen koko ajan sekoittaen. Kaada liivate ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon. Sekoita sen jälkeen varovasti kerma seoksen joukkoon.

Kaada täyte piparkakkupohjan päälle ja tasoita. Peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Kiille: Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Kuumenna pari ruokalusikallista glögiä kiehuvaksi. Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman glögin joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon loput glögistä ja vesi. Levitä seos varovaisesti lusikalla täytteen päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa ainakin 2 tuntia.


Koristeluun valkosuklaata ja glögimausteita.

– Karoliina

Päätös neljän opiskelijan illalliselle

Kuusi illallista on takana ja neljän opiskelijan illallinen purkissa. Meitä oli siis mukana tässä Minean keksimässä videoblogisarjassa kuusi tyttöä. Illallisille osallistui aina kerrallaan neljä henkilöä. Vika illallinen oli mun järkkäämä ja sen lisäksi olin Minean ja Sohvin illallisilla, joista kirjoitinkin tänne blogiin aiemmin syksyllä.

Oli kerrassaan mahtavaa järkätä illallinen! (Kerrankin) sai laittaa pöydän koreaksi, kynttilät palamaan ja loihtia vähän luksusta arjen keskelle.

Parasta oli, että tytöt tykkäs mun menusta. Aluks vähän jännitti, että mitähän ne nyt on mieltä, koska en valinnut ruokalajeiksi ehkä niitä perinteisiä, joista kaikki tykkäävät. Vähän nousi kyllä pala kurkkuun, kun Minea sitten kertoi, ettei sienet oikein sovi sille ja se ei tykkää juustoista... Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Jopa Minea sanoi, että ruoka oli hyvää, haha.

Illallisen menu:

Alkuruoka:

Paahdettu kukkakaalikeitto basilikaöljyllä

Pääruoka:

Kantarelli-halloumipasta

Jälkiruoka:

Jäisiä karpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta

– Karoliina

Tallinnan joulutori

 

Jos joku ei vielä tiedä, olen hullu joulufiilistelijä. Ja voi kuinka sisäinen mummoni heräsikään Tallinnan joulutorilla. Tarjolla oli vaikka mitä ihanaa! Tunnelma oli satumainen illan hämärtyessä ja jouluvalojen luodessa tunnelmaa. En ole aiemmin ollut joulun alla reissussa, mutta sehän on mahtava idea. Löytää vähän uniikimpia lahjaideoita, eikä tarvitse hiki hatussa panikoida Stockan ruuhkissa (nimim. kokemusta on).

Yhtäkkiä keskellä toria seisoi morsiuspari. Morsiamella oli ihana valkoinen turkki päällä. Lapsuuden pilviunelmissa oon aina ajatellut, että menisin talvella naimisiin. Mulla olis just tuollainen turkki päällä. Satumainen lumi kimaltelisi hevosten kavioiden alla, kun hevoskyydillä lähtisin kirkosta. Höyhenen kevyt lumi leijailisi lempeästi maahan... Jonkin verran olen (toivottavasti) viisastunut ja herännyt satumaisesta unestani. En mä mitään loskahäitä halua. Sellaisethan ne olis, jos täällä upeassa Suomen talvessa menisin naimisiin.



Tallinnan vanhassa kaupungissa ehdottomasti ykkösjuttu on kahvilat. Siellä niitä on niin paljon. Jokaiselle löytyy jotakin ja persoonallisuudesta ei ole puutetta. Vaikka Virossa hinnat onkin eurojen myötä kallistuneet, on kahvilla käyminen vielä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.
 

Tällä kertaa kyseessä oli naisten reissu. Ja hyvä reissu olikin! Hyvää ruokaa ja juomaa, kylpylässä rentoutumista, hemmottelua kampaajalla (skumppa sisältyi hintaan!), shoppailua ja ihania keskusteluja.



Joulutorilla pystyi aistimaan myös vanhan ajan tunnelmaa, sillä perinteiset myyjät ovat nähtävyys jo itsessään. Oi, ostettaispa vielä nykyäänkin kaikki ruoka suoraa torilta. Tuoreena.



Ihan just alkaa joululoma ja joulu on jo ens viikolla!  Ihanaa joulunodotusta siis kaikille!
– Karoliina

Tunteiden vallassa

Nyt se on valmis. Videodokumentti. Tähän projektiin on käytetty lukemattomia tunteja, mutta voin silti sanoa vilpittämästä sen olleen kaiken sen arvoista.

Ihmisellä on neljä perustunnetta: ilo, pelko, viha ja suru. 

Koemme tunteet yksilöllisesti. 

Siksi tunteiden hallintakin on erilaista eri tapauksissa, eri ihmisillä. 

Tunteet vaikuttavat meihin pysyvästi. 

Ne saavat lapsuuden tärkeät hetket ikimuistoisiksi.

Tunteet saavat kehossamme aikaan muun muassa sydämen tykytystä, hikoilua, punastumista ja vapinaa. 

Tunteet näkyvät myös ulospäin ihmisen ilmeissä, eleissä ja käyttäytymisessä.

Tunteet eivät aina ilmene selkeästi, vaan sekoittuvat keskenään. 

Riidellessä läheisen ihmisen kanssa voi kokea samanaikaisesti raivoa, syyllisyyttä ja rakkautta.
Tunne-elämykset tekevät meistä sen mitä olemme.

Ihan just alkaa viikonloppu ja luvassa on äiti-tytär viikonloppu Tallinnassa. 

Elämä on just nyt aika ihanaa. 

– Karoliina

Mietteitä yksinolosta

Viihdyn muiden seurassa.
En varsinaisesti kaipaa yksinoloa.

Kun asuin vielä kotona, vanhempieni luona, teimme valtavasti asioita yhdessä. Siskoni kanssa tuli tietysti vietettyä paljon aikaa. Olen usein miettinyt, millaista olisi olla ainut lapsi. Ei ketään, kenen kanssa jakaa lapsuusmuistot. Ei ketään, kenen kanssa tapella siitä, kumpi saa ottaa isomman jäätelöannoksen.

Perheemme on aina ollut menevää sorttia. Kaikilla on paljon harrastuksia. On yhteisiä, mutta myös ihan ikiomia. Suvussamme on myös tapana juhlia kaiken maailman kissanristiäisiä. Sain kerran mummulta lahjan, kun minulla oli tasan puoli vuotta seuraavaan syntymäpäivääni. Pystyn laskemaan yhden käden sormilla yöt, jotka olen nukkunut yksin, tyhjässä talossa.

Olen myös ollut sillä tavalla onnekas, että molemmat isovanhempani asuivat samalla paikkakunnalla, kun mekin. Kävin viikoittain mummuloissa. Pienessä kylässä kasvaneena luulin sen olevan perusjuttuja, sillä niin oli myös monella muulla. Olen kuitenkin elämäni mittaan tajunnut, ettei se ole mikään itsestäänselvyys. Ei todella.

Kun muutin pois kotoa, muutimme poikaystäväni kanssa yhdessä asumaan. En siis ole koskaan asunut yksin. Voisi sanoa, että tavallaan pelkään yksinoloa. Hiljaisuutta. Vierastan sitä. Tuntuu, että jotain puuttuu, kun olen yksin. Odotan jatkuvasti jotain saapuvaksi.

Nyt olen viettänyt viikon makaamalla sohvalla päivät pitkät yksin. Tulin ironisesti kipeäksi vuoden kiireisimpänä viikkona. (Sata kurssia koulussa päällekkäin ja deadlinet huutaa. Teeppä siinä sitten sohvalta käsin videouutista).

Eikä se niin kauheaa ole ollut. Yksinolo on oikeastaan ihan mukavaa, pienissä määrin.

Nämä kuvat ovat viime joululta.
Notkuva joulupöytä, kaikki sen perinteiset herkut ja uudet kokeilut sulavat kaikessa rauhassa mahassa. Ilta pimenee ja kynttilät lisääntyvät. On aika ottaa esiin lautapelit ja jälkiruoan jälkkäriksi tumma olut ja pari suklaakonvehtia.
Ennen kaikkea viettää aikaa rakkaiden kanssa yhdessä.

– Karoliina

Marraskuun instagramhetket

Kylläpä on ollut instagraminkin puolella hiljaista! Vaikka tajuton kiire on painanut päälle joka nurkan takaa, oon ehtinyt kuitenkin myös juhlia.

1. Reippaana lähdössä kouluun. Marraskuun koleassa säässä oli se hyvä puoli, että villakangastakilla pärjäsi toppatakin sijaan.
2. Ekaa kertaa vuosijuhlilla. Vähän kyllä jänskätti, kun kyseessä oli 93-vuotias TYY ja juhlapaikkana toimi Turun Linna.
3. Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa meidän pikkuisen TOYn vuosijuhlat. Kuvassa ei juuri näy, mutta löysin ihanan haalarin juhla-asuksi!
4. Aika on hurahtanut myös intensiivisesti videodokumentin parissa. Tätä projektia oon saanut tehdä aivan mahtavan tiimin kanssa.

Vuoden synkin kuukausi selätetty, huh!

 – Karoliina