Yllätyskeitto

Mietin pitkään, että mikä olisi mielenkiintoinen sesonkikasvi maaliskuulle. Pohdiskelin päärynää, mutten oikein keksinyt mitään kivaa suolaista ohjetta. Sitten törmäsin tähän mielenkiintoiseen reseptiin. Suosittelen ehdottomasti kaikille Virpi Mikkosen Kiitos hyvää pikaruokaa -kirjaa! Tässä hieman muunneltu versio Virpin kehittämästä ihanasta kokeilemisen arvoisesta herkusta.


Päärynä-pinaattikeitto 
(kahdelle pääruoaksi)

puolikas sipuli
2 kypsää päärynää
200 g pakastepinaattia
400 ml kookosmaitoa
2 dl vettä
kasvisliemikuutio
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen tuoretta korianteria
1 dl cashewpähkinöitä
merisuolaa
mustapippuria


Kuori ja pilko päärynät ja sipuli. Laita hienonnetut jäiset pinaatit kattilaan ja sulata miedolla lämmöllä. Kääntele pari minuuttia.

Lisää kattilan pohjalle oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja päärynöitä vielä pari minuuttia, niin että ne pehmenevät. *

Lisää tämän jälkeen kookosmaito, vesi ja kasvisliemikuutio sekä yrttisilppu ja cashewpähkinät. Keitä seosta vielä noin viisi minuuttia ja lisää suola sekä mustapippuri.

Soseuta joko tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Koristele oliiviöljyllä, yrteillä ja pähkinöillä makusi mukaan.


* Voit nostaa pinaatit hetkeksi pois kattilasta, jos kattila on pieni. Itse käytin isoa paistokasaria, joten siirsin vain pinaatit pannun reunalle. Järkevintähän olisi tosiaan käyttää sitä kattilaa, jotta säästyisi ylimääräiseltä tiskiltä. Omistan kuitenkin vain teflon-pinnotteisia kattiloita, joten joudun soseuttamaan keitot erillisessä tupperwaren muoviastiassa, heh. Sosekeittoihin soveltuva kattila on kyllä siellä ostoslistalla...

– Karoliina

Luanikast reissu

Rauma. Enpä tiennyt tuosta mestasta juuri mitään aiemmin. Niinpä päätin, että asiaan on tehtävä muutos. Mikä olisikaan sopivampi sauma tehdä pieni kotimaanvisiitti kuin pääsiäinen. Ei muuta kun auto alle ja Raumalle. Tiesin toki, että Raumalla sijaitsee vanha kaupunki, joka on Unescon maailmanperintökohde. Mutta että jopa pohjoismaiden laajin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue!
 


Vitsi, miten tykkään noista vanhoista kylteistä! Nykyään kaikki on niin kovin tylsää ja samanlaista, missä persoonallisuus ja väreillä iloittelu! Porvoon vanhasta kaupungista oonkin kirjoittanut aiemmin. Porvoossa on tultu vierailtua useampaan otteeseenkin. Mutta Rauma on jostain syystä jäänyt pimentoon. Pääsiäinen oli vaan siinä suhteessa huono ajankohta, että eipä mikään putiikki ollut auki, heh. Säästyipä rahat!
 

En tiedä, johtuiko se harmaasta säästä, mutta vanhoja katuja kävellessä tuli kovin melankolinen fiilis. Rakennuksista huokui vahvasti rappioromantiikkaa. Hotelli Vanha Rauma oli jotenkin koomisen surullisen näköinen autioiden katujen ja matalapaineen ympäröimänä. Ihan sellainen Kaurismäki-tyyppinen miljöö.




Käytiin syömässä Wanhan Rauman Kellarissa. Valitsin vuohenjuustobroileria ja annos oli oikein maukas ja täyttävä. Tykkään kellariravintoloista, koska niissä on aina oma tunnelmansa. Sellainen hyvällä tavalla sopivan tunkkainen. Jälkkärille mentiin Café Saliin, joka oli myös oikein miellyttävä kokemus.

Kiitos Rauma.
Olit mukava, haasteellisesta vuodenajasta huolimatta.
Ehkäpä annan sinulle uuden mahdollisuuden vielä jonain kauniina kesäpäivänä.

– Karoliina

Muutoksia

On mentävä kauas, jotta voi nähdä lähelle ja mitä näitä nyt on.

Hurjaa. Parin kuukauden päästä kirjoittelen luultavammin tätä blogia Helsingistä käsin. 

Sinänsä hauska tämä mietilause tuossa. Voisihan sitä elämää muuttaa pieninkin askelin. Kävellä eri tietä koulusta kotiin. Syödä aamulla kaurapuuron sijaan ruispuuroa. Ostaa uudet värikkäät kengät. Mennä nukkumaan viisi minuuttia myöhemmmin kuin yleensä. Mutta mitäpä sitä suotta. Isoeleisellä naisella on isoeleiset liikkeet. 

Turku. Ikävä tulee, mutta kyllä me pärjätään. 

Tuun moikkaan sua usein ja ainakin Ruississa bailataan täysillä. 

Ei meidän tarina tähän pääty.

– Karoliina

Asioita, jotka hymyilyttää just nyt

Kevät ja sen mukana saapuva valo.

Linnunlaulu!

Uunituoreet Adidaksen nahkatennarit, jotka odottelee kuumia kesäkatuja.

Spotifyn soittolistat, joista löytyy tunnelmaa tilanteeseen jos toiseen. Indiedisko. Your Favorite Coffee House. The Happy Hipster. Informal Is Now Normal...



Muistoja täynnä oleva vaarin vanha kamera, joka päätyi juuri paraatipaikalle olohuoneessa.

Aamupuuro ja sen lukuisat variaatiot, joihon ei voi kyllästyä.

Kirppikseltä kahdella eurolla löydetty uusi lempparipaita.



Mustien leskien uusi tuotantokausi.

Kun bussikuski päästi pikkupojan kyytiin, vaikka vaihtoaika oli mennyt umpeen kuusi minuuttia sitten.

"Leikkimielisessä" sulkapallopelissä voitettu erä.

Puhtaat satiinilakanat, joihin kömpiä jo silmät puoliummessa.

Myös Suomen sääilmiöt saa hymyn huulille. 

Nää kuvat on otettu viime viikonloppuna Urjalassa. Oikeesti. 

Turussa on jo ihan kevät.

– Karoliina 

Hoi elokuvan ystävät Turussa!

Tässä pientä vinkkiä Turun seudulla hengaileville. Tänään on siis Elokuvapäivä. Ympäri Turkua järjestetään ilmaisia elokuvanäytöksiä muun muassa kahviloissa ja baareissa. Kerrassaan loistava konsepti!

Kuva: Scene Turku

Itse ajattelin mennä Panimoravintola Kouluun katsomaan ulkoilmanäytöstä. Oon ollut pari kertaa ulkoilmanäytöksissä ja niissä on kyllä ihan oma tunnelmansa. Koulu näyttää Aki Kaurismäen elokuvan Pidä huivistasi kiinni, Tatjaana.

Mikään ei rajoita myöskään sitä, että kävisi useammassa eri näytöksessä. 

Kyllä täällä Turussakin osataan!

 – Karoliina

Helmikuun instagramhetket

1. Helmikuu käynnistyi aika lailla täydellisissä merkeissä. Ihana Iisa valtasi Dynamon.
2. Kuva on Aboa Vetus & Ars Novasta, jossa kävin ihailemassa nukkekotinäyttelyä. Päivä oli myös ensimmäinen, joilloin kevätauringon säteissä saattoi tuntea aavistuksen lämpöä.
3. Ystävänpäivän herkkupannarit. Kirjoitin niistä myös reseptin tänne.
4. Ihanat uudet Adidakset. Oispa jo kuivat kadut, että voisi tepastella nämä jalassa ympäriinsä!
5. Yksi päivä tuli yhtäkkiä älytön vispipuurohimo. Herkun kruunaa kunnon loraus maitoa, nam!
6. Käytiin lomalla tyttöjen kanssa Tukholmassa. Oli siistiä viettää vähän pidempi aika tuossa kauniissa kaupungissa. Reissusta voi lukea enemmän täältä.

Helmikuu tuntui vierähtävän ihan hetkessä. 

Pidemmät päivät saa mielialankin ihan uuteen nousuun. 

Tuntuu että on puolet enemmän energiaa, kun auringo paistaa!

– Karoliina