On mentävä kauas, jotta voi nähdä lähelle ja mitä näitä nyt on.
Hurjaa. Parin kuukauden päästä kirjoittelen luultavammin tätä blogia Helsingistä käsin.
Sinänsä hauska tämä mietilause tuossa. Voisihan sitä elämää muuttaa pieninkin askelin. Kävellä eri tietä koulusta kotiin. Syödä aamulla kaurapuuron sijaan ruispuuroa. Ostaa uudet värikkäät kengät. Mennä nukkumaan viisi minuuttia myöhemmmin kuin yleensä. Mutta mitäpä sitä suotta. Isoeleisellä naisella on isoeleiset liikkeet.
Turku. Ikävä tulee, mutta kyllä me pärjätään.
Tuun moikkaan sua usein ja ainakin Ruississa bailataan täysillä.
Ei meidän tarina tähän pääty.
– Karoliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti