Kevyempi avokadopasta

Joojoo tiedän, että avokadopasta on so last season, mutta nyt jos koskaan on se aika vuodesta, kun avokadoa kannattaa pistellä suuhunsa! Sain äidiltä joululahjaksi Satokausikalenterin ja innostuin sen verran, että ajattelin nyt joka kuukausi jakaa täällä jonkin reseptin, jossa käytetään juuri sen kuukauden sesonkikasviksia.

Sesonkikasviksissa parasta on just se, että koska niitä saa juuri sillä hetkellä paljon, myös hinta on alhaisempi. Maku on mitä parhain, sillä ovathan kasvikset luonnollisesti parhaita juuri silloin kun ne ovat tuoreimmillaan. Tammikuu on erityisesti  ulkomaisten sesonkihedelmien juhlaa. Appelsiinit, verigreipit, veriappelsiinit ja kiivit ovat valloittaneet kauppakassini. Itselle veriappelsiini on melko uusi tuttavuus. Tällä herkulla on poikkeuksellisen lyhyt huippusesonki. Se alkaa tammikuun lopussa ja kestää vain maaliskuun loppuun asti. Mihin niitä karkkeja tarvitaan kun hedelmät maistuu paremmilta!



Avokadopasta kesäkurpitsaspaghetilla
(kaksi pienehköä annosta)

2 avokadoa
1 pieni valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
kourallinen tuoretta basilikaa
hyppysellinen merisuolaa

1,5  isoa kesäkurpitsaa
oliiviöljyä

päälle
0,5 dl pinjansiemeniä
muutama oliivi
tuoreita basilikanlehtiä
rouhittua mustapippuria


Puolita avokadot veitsellä ja poista kivet. Kaavi avokadoista sisukset astiaan. Pilko valkosipuli ja laita se avokadojen joukkoon. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu. Lisää vielä basilikan lehdet ja hyppysellinen suolaa. Sekoita tasaiseksi seokseksi tehosekottimessa tai sauvasekottimella.

Pese kesäkurpitsa huolellisesti ja suikaloi se kuorimaveitsellä tai juustoraastimella pitkittäissuunnassa ohuiksi suortuviksi. Sekoita keskenään kesäkurpitsapasta ja avokadoseos sekä lisää joukkoon loraus oliiviöljyä. Ripottele päälle pinjansiemeniä, oliiveja, basilikanlehtiä silputtuna ja hieman rouhittua mustapippuria.

Halutessa ohjeeseen voi lisätä myös perinteiseen avokadopastaan kuuluvat chilin ja parmesanin.

 

– Karoliina

Fiiliksiä juhannuksesta pakkasen keskelle

Aurinko pilkistelee niin kauniisti tänään. Olin jo päässyt unohtamaan, miten siitä saakaan energiaa. Siis mikäpä olisikaan parempi päivä muistella tuota yöttämän yön juhlaa, kuin tämä päivä.

Erityisesti kesässä parasta on:

Kavereiden mökit ja kotikoti, se kuinka maaseutu antaa parastaan.



Pitsireunaiset muurinpohjalätyt ja sangria tuoreilla mansikoilla sekä juttutuokiot grillikatoksen pöydän ympärillä.
 

Sininen taivas, puiden rauhoittava humina ja pilvistä muovautuvat hahmot, jotka kestävät hetken ja ovat sitten poissa.



Nauruntäyteiset kesäillat niiden parhaiden tyyppien kanssa.



Mölkky ja muut hauskat pelit, joiden jälkeen häviäminen kirpaisee vain hetken, sillä no, onhan kesä.



Kuuman päivän vilvoittava ensipuraisu.



Sellaisen elinikäisen ystävän seura, jonka tietää pysyvän vierellä viimeiseen asti.



Se, että saa nauraa muiden epätoivoisille grillailuyrityksille tietäen samalla, ettei itse selviytyisi niistä yhtään paremmin.



Pimenevien iltojen samanaikainen lämpö sekä viileys.



Suomalainen järvimaisema.

– Karoliina

Maailman siistein ammatti

Nyt täytyy hehkuttaa. Niin paljon vaihtoehtoja, niin paljon mahdollisuuksia. Tällä hetkellä oon täysillä rakastunut alaan, jota opiskelen. Journalismin parissa saa kokea vaikka mitä!

Tiistaina juoksentelin ympäri Turkua tekemässä haastatteluja. Koin jännittäviä hetkiä. Menin bussilla, jota en ollut aiemmin käyttänyt. Jäin perinteisesti yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois, koska panikoiduin ja luulin menneeni jo ohi määränpäästäni. Tarvoin jäätävässä pakkasessa videokaluston kanssa, jalustan painautuessa kipeitä hartioitani vasten. Tuuli piiskasi lunta kasvoilleni. Eksyin kaikissa kolmessa haastattelupaikassa. 

Koitti ilta ja korisharjoitukset, joita olin lähdössä kuvaamaan kuvituskuvaa varten. Ensimmäisellä tunnilla oli kolme osallistujaa.

Aamulla kello herätti viideltä, oli editoimisen aika. Videon spiikit nauhoitin kerralla purkkiin aamukuudelta. 

Mutta selvisin. Yksin. 

Videon selviytymistarinan takaa pääset katsomaan täältä.

Inspiroivaa viikonloppua kaverit! 

Tänään olen ansainnut ainakin yhden lasin punkkua.

– Karoliina

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Viime vuonna olin itseni kanssa hukassa enemmän kuin koskaan. Olen pelännyt valintoja. Pelännyt sitä, että mihin valitsemani päätökset johtavat. Entä jos ne ovat vääriä, entä jos olen itse vääränlainen?

Pikkuhiljaa olen kuitenkin ymmärtänyt, että sitä yhtä oikeaa tietä ei ole. Ei oikeastaan missään asiassa. Sitä olen kuitenkin etsinyt monet kerrat. Miettinyt, että mikä minussa on vikana kun palaset eivät vaan loksahda paikoilleen. Asenne on ollut silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa. Siitä ei ole kuitenkaan seurannut mitään hyvää. Olen mennyt entistä enemmän solmuun.

Elämä on täynnä polkuja. Sokkeloisia, pitkiä ja lyhyitä, mutta ei oikeita tai vääriä. Tämä on se suurin oivallus, minkä olen tehnyt. Se, että valitsee kahdesta varteenotettavasta vaihtoehdosta toisen, ei ole väärä valinta. Valinnat ovat vain erilaisia ja ne voivat jopa viedä samaan lopputulokseen, vaikka olisivatkin ihan erilaisia. Olen ihan oikeasti sisäistänyt tämän vasta nyt.

Ehkä se on meidän yhteiskunnasta kiinni. Tai vanhemmista, kasvatuksesta. Heidän sukupolvensa on täytynyt tehdä valintoja. Opiskelu, työ, naimisiinmeno, koira, farmariauto, omakotitalo, lapset... Enkä nyt tarkoita, että se olisi ollut kaikilla näin. Lähipiirissäni se vain on sattunut menemään monella juuri noin. Työpaikka on hyvin voinut olla sama koko elämän. Jotenkin olen huomaamattani iskoistunut tähän elämäntyyliin. Että on olemassa se oikea. Kaikessa. On se tietty työ, jota kohtaan tuntee palavaa intohimoa, vierellä rakas, jonka kanssa haluaa olla kuolemaan asti. Talo, joka rakennetaan itse omilla käsillä ja asutaan siellä lopun elämää.

Uskonkin, etten ole ainut, joka on tämän asian kanssa kamppaillut. Mitä jos teen virheen, joka muuttaa koko loppuelämäni suunnan? En kuitenkaan usko sen olevan virhe. Polulla voi aina kääntyä takaisin. Onneksi meillä on myös risteyksiä, joissa voimme vaihtaa suuntaa. Kokeilla jotain erilaista. Erilainen ei ole aina pahasta. Eikä se ainakaan tarkoita, että kaikki sitä ennen tehty on turhaa. Jokainen valinta vie meitä jotain kohti. Emme ehkä tiedä läheskään aina minne olemme menossa. Mutta eikö se olekin tämän elämän tarkoitus? Seikkailla.

Samuli Putron kappale Mitäpä Jos kuvaa näitä fiiliksiä loistavasti:

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Tiedäthän, että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.

Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.

Muistathan, että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.

Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?

Yksinoikeudella.

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä,

lentääkö se ilmaan?

Lentääkö se ilmaan?

Tekstin kuvat on otettu aika lailla tasan kaksi vuotta sitten.
Silloin kun pakkanen maalasi luonnon pastellin sävyiseksi
ja asuttiin vielä Hämeenlinnassa. 

– Karoliina

Hemmoteltu

Sattuipa tämä pakkanen juuri sopivaan saumaan. Olin nimittäin kylpylöimässä kera siskoni. Vaikka tässä on lomailtu jo oikein olan takaa, niin hotellissa fiilis on aina erilainen. Siellä on lupa ottaa rennosti. Unohtamatta syömistä, sillä hotelliaamiainenhan on yksi parhaista asioista mitä maailma päällään kantaa. Jotenkin lomalla aina tuntuu siltä, että pitäisi kuitenkin tehdä jotakin. Koska aina on jotain tekemättä tai sitten voisi myös tehdä jotakin tulevaisuuden varalle. Lukea hyödyllisiä tietokirjoja, siivota, meditoida, urheilla, kehittää itseään...

Mutta hotelli on hotelli. Siellä saa kietoutua puhtaisiin valkeisiin lakanoihin ja vain olla. Hotellilomaan kun vielä yhdistää kylpylän, niin jopas päästäänkin asiaan. Edellisestä kylpylävisiitistä oli päässyt vierähtämään jo useampi vuosi, joten en enää edes muistanut, kuinka rentouttavaa siellä poreissa on hengailla.

Ulkoaltaasta tulee aina mieleen ne jääkylmät altaat, jonne minua ei saa maksamallakaan (terveisin entinen avantoiumari). Ja koska en ole koskaan käynyt paljussa(!) ei minulla ollut aavistustakaan, että ulkoallas voi olla nautinnollinen kokemus. No Naantalin kylpylässä olikin tällainen lämmitetty ulkoallas. Ja voi pojat kun se oli ihana! Pakkanen paukkui ympärillämme ja kuumasta vedestä nousi satumainen höyryn veden pintaan. Kaiken kruunasi sateenkaaren värinen auringonlasku. Hetki oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Aamu-uinnilla huomattiin, että allas olikin suljettu, sillä pakkasta oli yli 15 astetta. Eipä olis siis ajoitus voinut olla edellisenä iltana parempi.

Ai että, kun on rentoutunut fiilis. 

Tästä se arki kohta alkaa ja mä oon niiiin valmis siihen.

– Karoliina

Joulukuun instagramhetket

1. Eka luukku joulukalenterista auki!

2. Pimeä sää viettelee jotenkin kummasti aina herkkujen pariin. Tässä todiste että söin joulukuussa muutakin kuin pelkkiä torttuja ja pipareita.

3. Ostin tsemppipaidan: "Stay positive in a negative world".

4. Tallinnan joulutorilla ihanassa naisseurassa.

5. Joululomaa ja sen myötä rentoutumishetkeä hyvän kirjan parissa olikin odotettu.

6. Ekaa kertaa ite tyhtyjä laatikoita. Parhaimman, eli mummun opastuksella tietenkin.

7. Viimeinen Neljän opiskelijan illallinen ja mun päivä.

8. Joulufiilistelyä siskon kanssa.

Oi että kun odotan innolla tätä vuotta! 

Jänniä ja isojakin muutoksia on luvassa. 

Saa nähdä, mitä maailma mulle vielä tarjoo.

– Karoliina