Viime vuonna olin itseni kanssa hukassa enemmän kuin koskaan. Olen pelännyt valintoja. Pelännyt sitä, että mihin valitsemani päätökset johtavat. Entä jos ne ovat vääriä, entä jos olen itse vääränlainen?
Pikkuhiljaa olen kuitenkin ymmärtänyt, että sitä yhtä oikeaa tietä ei ole. Ei oikeastaan missään asiassa. Sitä olen kuitenkin etsinyt monet kerrat. Miettinyt, että mikä minussa on vikana kun palaset eivät vaan loksahda paikoilleen. Asenne on ollut silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa. Siitä ei ole kuitenkaan seurannut mitään hyvää. Olen mennyt entistä enemmän solmuun.
Elämä on täynnä polkuja. Sokkeloisia, pitkiä ja lyhyitä, mutta ei oikeita tai vääriä. Tämä on se suurin oivallus, minkä olen tehnyt. Se, että valitsee kahdesta varteenotettavasta vaihtoehdosta toisen, ei ole väärä valinta. Valinnat ovat vain erilaisia ja ne voivat jopa viedä samaan lopputulokseen, vaikka olisivatkin ihan erilaisia. Olen ihan oikeasti sisäistänyt tämän vasta nyt.
Ehkä se on meidän yhteiskunnasta kiinni. Tai vanhemmista, kasvatuksesta. Heidän sukupolvensa on täytynyt tehdä valintoja. Opiskelu, työ, naimisiinmeno, koira, farmariauto, omakotitalo, lapset... Enkä nyt tarkoita, että se olisi ollut kaikilla näin. Lähipiirissäni se vain on sattunut menemään monella juuri noin. Työpaikka on hyvin voinut olla sama koko elämän. Jotenkin olen huomaamattani iskoistunut tähän elämäntyyliin. Että on olemassa se oikea. Kaikessa. On se tietty työ, jota kohtaan tuntee palavaa intohimoa, vierellä rakas, jonka kanssa haluaa olla kuolemaan asti. Talo, joka rakennetaan itse omilla käsillä ja asutaan siellä lopun elämää.
Uskonkin, etten ole ainut, joka on tämän asian kanssa kamppaillut. Mitä jos teen virheen, joka muuttaa koko loppuelämäni suunnan? En kuitenkaan usko sen olevan virhe. Polulla voi aina kääntyä takaisin. Onneksi meillä on myös risteyksiä, joissa voimme vaihtaa suuntaa. Kokeilla jotain erilaista. Erilainen ei ole aina pahasta. Eikä se ainakaan tarkoita, että kaikki sitä ennen tehty on turhaa. Jokainen valinta vie meitä jotain kohti. Emme ehkä tiedä läheskään aina minne olemme menossa. Mutta eikö se olekin tämän elämän tarkoitus? Seikkailla.
Samuli Putron kappale Mitäpä Jos kuvaa näitä fiiliksiä loistavasti:
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Tiedäthän, että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.
Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.
Muistathan, että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.
Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?
Yksinoikeudella.
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.
Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä,
lentääkö se ilmaan?
Lentääkö se ilmaan?
Tekstin kuvat on otettu aika lailla tasan kaksi vuotta sitten.
Silloin kun pakkanen maalasi luonnon pastellin sävyiseksi
ja asuttiin vielä Hämeenlinnassa.
– Karoliina
Ihan sairaan mahtava postaus ja oivallus! Näin olen itsekin pienessä päässäni ajatellut, että samaan päämäärään voi mennä montaa eri reittiä. Ja jos reitin valitsee väärin niin ei ole ikinä myöhäistä poiketa polulta. Virheitä ei niinkään kannata pelätä, sillä uskon niiden opettavan meille elämässämme eniten itsestämme inhimillisenä olentona. Ehkä virheiden jälkeen osaa aidommin nauttia onnistumisen tunteesta. Annoit kuitenkin sanoillasi lisää minulle ajatuksia aihetta koskien.
VastaaPoistaVaikka elämässämme saatamme tehdä virheitä, saattaa kuitenkin niillä olla oma tarkoituksensakin. Luultavasti onkin. Teemme päätöksiä aina nykyisten kykyjemme mukaan kuinka arvioimme tilanteita ja kokemuksiemme perusteella siihen suuntaan mikä nyt tuntuu oikealta. Voi olla ettemme aina tiedä lopputulosta joka päätöksestä syntyy, mutta voimme aina oppia tekemistämme asioista ja arvioida tilanteen erilaisesti sitten seuraavalla kerralla koska olemme saaneet elämänkokemusta lisää. Ilman näitä päätöksiä ja kokemuksia, huonojakin sellaisia emme olisi se persoona joka nyt olemme. Kokemukset muokkaavat sekä kasvattavat meitä ihmisenä niin hyvässä kuin pahassa. En usko että elämän olisikaan tarkoitus olla täydellistä, ehkä enemmänkin opettavaista ja itsensä etsimistä.
www.taivaanrannanm.blogspot.com
Voi kiitos! Ihanaa kuulla, että muutkin on pohtinut samoja juttuja. Oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että tehdään päätökset tänhetkisten kokemusten perusteella. Ja kuten sanoit, elämähän on oppimista :)
Poista