 |  |
Nyt se on vaan jotenkin sellainen pakollinen paha. Kulkuväline. Vieläkin on nenä tukossa kokolattiamatoista. Mutta onhan kaikessa aina jotain hyvääkin! Syöminen on kuitenkin aina kivaa. Iltapalaksi vedettiin molemmat kilo valkoviinissä keitettyjä sinisimpukoita, ei paha. Ja aamupalabuffetin avulla päivä lähtee oikein maukkaasti käyntiin. Tulomatkalla jätin kyllä kuoharin välistä, koska kuudelta aamulla se ei maittanut. Oon kai vähän tylsä.
Jäätävä merituuli kiusasi ja kiuputti hiuksia oikein kunnolla. Lopulta en sitten enää jaksanut sukia tukkaa pois silmien edestä ja kävelin coolisti hiukset silmillä. Tällaisina hetkinä on aina vähän ikävä pitkiä hiuksia. Nopeasti vetäisty huoleton nuttura kirkastaisi maailmankuvaa huomattavasti.
Ehdottomasti käväisemisen arvoinen kauppa on Svartvita rum. Mustavalkoisen ja minimalistisen sisustajan silmille putiikki oli kuin karkkia. Kaiken tämän valtavan ihanan tilpehöörin lisäksi tuotteet oli aseteltu esille just eikä melkein. Sisäinen perfektionistini hyrisi onnesta. Halusin välttämättä koskea kaikkea. Kuitenkin minulle hyvin tyypillisesti, en osannut päättää, mitä ostaisin. Lähdin siis tyhjin käsin, mutta monta ideaa rikkaampana.
Usein sitä tuppaa unohtamaan asiat, joita on luvannut itselleen.
Älä tilaa makukahvia, jos tilaat makean leivoksen.
Silti sitä muodostuu sellainen hullunkiilto silmiin herkullisissa kahviloissa. Ja ei, kameran linssi ei vääristä. Tota kermavaahtoa oli just noin paljon. Ja ton brownien kuorrute oli just sellaista paksua syntisen makeaa, venyvää tummaa suklaata. Kahvissa oli vähintään yhtä paljon kermavaahtoa kun tossa lautasella ja ainakin kaksi levyllistä valkosuklaata. Jos joku on joskus vetänyt suklaaöverit, niin kokee varmasti suurta sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta mun kahvitteluhetken jälkeiseen oloon. Jälleen kerran lupaan muistaa tämän säännöistä tärkeimmän: maltti on valttia.
–Karoliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti