Heijastuksia

Kuvat on syyskuulta, silloin kun ilmasta saattoi vielä aistia kesän hiipuvan lämmön. Auringonsäteet halkoivat harsoilevaa pilvimassaa heijastuen Kortejärven pintaan. Silloin, kun auringolla oli vielä energiaa paistaa. Nyt se jo hiipii pikkuhiljaa talviunille.
 

Syksyllä on sellainen paha tapa, että sen melankolia tarttuu kiinni. Välillä sen otteesta saa ravisteltua itsensä irti, toisinaan se taas vie mukanaan. Melankolia on tiettyyn rajaan asti mukava vieras. Yhden asian olen päättänyt. Tänä vuonna en anna sen jäädä liiaksi nurkkiin pyörimään.

 

Nautinnollista viikonloppua, kerätään auringon viime säteet talteen!

– Karoliina