Hellitä vähä

Tänään olen pitkästä aikaa illan ja yön yksin.

Tuntuu hassulta näin perjantai-iltana. Oudolta, mutta hyvältä.

Aloitin elokuvan katselun keskeltä. En voi sietää sellaista. Yllätyksekseni se ei haitannut. En päässyt juonesta täysin selville, mutta mitä sitten. Eihän elämässä noin niin kuin yleensäkään pääse. Aina ei tarvitse eikä edes voi nähdä joka lainia.

Lakkasin varpaankynnet. Edellinen lakka oli ehtinyt kulua pois.

Kastelin nuutuneet kukat.

Tein voileipää, jonka täytteet oli vähän sinnepäin. Ei symmetrisesti, niin kuin minulla on tapana.

Join oluen. Kaadoin sitä vahingossa reidelle. Nauratti, ei suututtanut.


Tein hassuja juttuja. Pikkujuttuja, mutta silti merkityksellisiä.

Ja ai että tuntu hyvältä. Mikään ei ollut suunniteltua. Postaus syntyi spontaanisti. Ei siksi että kalenterissa luki, ei siksi että oli pakko, ei siksi että täytyi. Ihan vaan siks kun huvitti.
Pieni tauko blogista teki hyvää. Ja aioin antaa sen olla niin tulevaisuudessakin. Kuuntelen itseäni ja kirjoitan silloin kun hyvältä tuntuu.

Että kysynpä vaan miks tästä elämästä pitää aina tehdä niin hemmetin vaikeeta, 

kun tää voi olla ihan iisiä ja kivaakin? 

Aion mennä ennen puolta yötä nukkumaan ja herätä aikaisin. 

Pitkästä aikaa ehdin aamulla lukemaan Hesarin. 

Ehkä menen jopa aamulenkille, mutta vaan jos mua huvittaa.

- Karoliina