Kesä meni, minä palasin

Hei siellä!

Täällä olen. Mennyt kesä ei ollut se rennoin. On hassua muistella aikaa näin pari askelta takaapäin. Mullahan oli kiva kesä! Muistan toki, että paikoitellen meinasin luiskahtaa kuorman alle, mutta sain kuin sainkin pidettyä itseni kyydissä. Jotenkin sitä kummasti aina saa kiskaistua itsensä raiteille takaisin. Keväällä koulu jatkui suoraa unelmien harjoitteluun Sanoman ruokatoimituksessa. Puolivälissä harkkaa alkoivat kesätyöt. Onneksi päiviä, jolloin riensin suoraa harkan jälkeen toisiin töihin, ei ollut montaa. Päälle tulivat vielä käsäopinnot. Ja kun mitään ei voi tehdä sinnepäin, meni meno paikoittain melkoisen rankaksi.



Tämä kaikki työmäärä johti siihen, että vapaa-aikaa ei juuri ollut. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että en ole ehtinyt nähdä ystäviä tarpeeksi usein. Miten monta kertaa olenkaan joutunut kieltäytymään hauskoista riennoista to do-listan vuoksi. Juttelin äidin kanssa puhelimessa ja naurahdin sarkastisesti että en enää muista kenelle olen kertonut kuulumisiani ja milloin viimeksi.

Mutta kuten sanoin, mulla oli kiva kesä. Tykkään siitä että saan tehdä ja olla menossa. En ehkä ehtinyt tehdä niin paljon kuin olisin halunnut, mutta sehän on joka kesä niin. Siksi en luonutkaan varsinaisia paineita kesäpuuhilleni. Spontaanit iltakävelyt korvasivat festarit ja baari-illat vaihtuivat työskentelyyn läppärin ääressä. Monet viikonloput olin töissä, mutta vapaapäivät, jotka osuivat viikolle olivat pyhitetty vähän paremmilla aamiaisilla ja lehdenlukutuokioilla. Viikon loma Lissabonissa oli se, jota odottamalla jaksoin painaa.



Meidän asunnossa on sellainen onni, että lasten naurua pääsee kuuntelemaan lähes päivittäin. Ruokapöydästä voin seurata pieniä leikkiviä ihmisiä ja kun raotan ikkunaa voin kuullaa riemun kiljahduksia ja keinun tasaista narinaa. Nyt se on päivittäisitä, sillä lapset ovat palanneet kouluun. Syksy on tullut.

Ja se jos mikä on hienoa. Rakastan syksyä. Raikasta ilmaa ja sitä melankoliaa. Olen jo kaksi kertaa laittanut kynttilät palamaan iltaisin.

Syksyssä parasta on se, että kaikki voi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Voin taas harjoittaa stressinhallintaani parempaan suuntaan, mennä aiemmin nukkumaan ja ennen kaikkea opetella sanomaan useammin "ei" paremmalla omallatunnolla. Askel askeleeltahan tässä elämässä eteenpäin mennään.

Kiva olla taas täällä!

- Karoliina