Turun paras ravintola Kaskis pienin miinuksin

Vaikka aikamoinen ruokakriitikko olenkin, ei Kaskis pettänyt toisellakaan kerralla. Selvennyksi voin siis kertoa, että kritiikkiä minulta löytyy poikkeuksetta. Ei Kaskiskaan täysin ilman huomautuksia pääse. Kerran pohdin ääneen, että olenkohan liian ankara arvostellessani ruokaa. Tivasinkin ystävältäni ja totuus kuului, että kyllä. Olen liian kriittinen. Minussa on jopa nirppanenän vikaa!

No käytetäänpä sitä nyt sitten hyödyksi. Olimme nyt äitienpäivän aikaan seitsemän hengen porukalla Kaskiksessa syömässä kuuden ruokalajin maistelumenun. Hintaa tällä menulla on 59 euroa. Päivään sopivalla tavalla, nauttivat äidit viinipaketin menun ohessa. Sekin oli kuulemma oikein loistava. Loistavaa oli myös tarjoilijoiden toiminta. Asiantuntevaan otteeseen selittivät he jokaisesta viinistä pienen, hauskankin tietopaketin.

Olen vieraillut Kaskiksessa kerran aiemmin ja täytyy sanoa, että Michelin-tarra ei ole ylpistänyt porukkaa. Kaskis jatkaa rentoa asennettaan. Osan ruoka-annoksista pöytään tuovat itse kokit. Heillä on päässään tylsien myssyjen sijaan lippalakit, osalla Kaskiksen nimikkolätsät. Erik Mansikka, yksi ravintolan omistajista, toimii ravintolassa myös kokkina ja pitää edelleen uskollisena Tuto-lippistään. Toivon vain, että se käy välillä pesukoneen kautta päässä, heh.

Täältä pesee, arvio kuuden ruokalajin Kaskismenusta:
 

Kylmäsavustettua lohta, grillattua kurkkua, tilliä ja mätiä.

Hyvä perussetti, menu alkaa kuitenkin ehkä liiankin perinteisesti. Hyvät maut, mutta ei erityisemmin yllätä.

 

Kananpoikaa, raakaa mansikkaa, paahdettua kyssäkaalia ja parmesanvaahtoa.

Maut toimivat loistavasti yhdessä, nyt kaipaamaani yllätyksellisyyttä löytyy! Parmesanvaahto on taivaallista ja raaka mansikka hauskan makuista.

 

Tattikeittoa, maa-artisokkaa, perunaa ja omenaa.

Ihanan pehmeän kermaista keittoa! Mahtavaa huomata, että tatin maulle annetaan tilaa, eikä turhaa lähdetä maustamaan keittoa liikaa. Omena tuo hauskaa twistiä ja peruna rakennetta.

 

Siikaa, minimustekalaa, herneen versoja ja kyssäkaalia.

Siika hipoo täydellisyyttä. Voissa rapsakaksi paistettu kala todella sulaa suuhun ja omituiset minimustekalat sopivat kummallisen koostumuksensa ansiosta pehmeän kalan seuraksi. Viimeistään tässä kohtaa menua kesän voi todella tuntea suussaan!

 

Häränposkea, palsternakkaa eri muodoissa, naurista ja Kaskiksen maustevoi.

Kylläpä on pehmeä poski! Kuitenkin tuntuu, että tämä on menun "pakollinen" liha-annos. Aikamoisen täyttävä annos on kyllä maukas, mutta jotenkin turhahko.

 

Raparperisorbettia ja kotimaista mansikkaa.

Ihanan suloinen asettelu! Annos koostuu monesta osasta ja onkin jännittävää maistella eri komponentteja. Tämä sopii hyvin myös sellaiselle, joka ei niinkään makeasta ja perinteisistä jälkiruoista välitä. Itse olisin kyllä kaivannut vielä toista jälkiruokaa. Härkä pois ja tilalle joku makea herkku sanon minä!

Tuomio olkaa hyvät:

+ Miljöö. 

+ Hinta/laatusuhde.
+ Maut toimivat täydellisesti yhdessä. 

+ Täyttävä! Tämä ei ole aina itsestäänselvyys fine dining-tyyppisissä paikoissa.

+ Osa tarjoiluastiosta on teetetty oikein onnistuneesti juuri Kaskista varten.

- Välillä ruokaa sai odottaa, välillä se tuli turhankin nopeasti.
- Annokset olivat pöytäseurueen kesken hyvinkin erinäköisiä, myös annoskoot erosivat toisistaan.

- Pienuus, ihmishälinä on välillä niin kova, ettei meinaa kuulla tarjoilijoiden puhetta.

- Iso plussa olisi myös pöydästä löytyvä menu, jossa kerrottaisiin, mitä annokset sisältävät, sillä selitykset menevät helposti ohi.

Jälleen Kaskis näytti että puhdas ruoka toimii parhaiten. Annoksista löytyy uusia tuttavuuksia, mutta pääpaino on perinteisessä suomalaisessa ruoassa. Ja nimenomaan lähiruoassa. Monet menun ainekset on poimittu suoraa metsästä, ilman teollista tuotantoa.

Olen puhunut.

– Karoliina